sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Tepastelen

Viikko töitä takana. Ihana tunne, että on kiva mennä töihin joka päivä. Ikävämpi tunne, että muu perhe Kuopiossa. Minäkin haluaisin. HALUAISIN HALUAISIN HALUAISIN. Nyt haluaisin olla perheen kanssa ja haluaisin meidän perheen takaisin Kuopioon. Nyt ei oikein saa mitään aikaiseksi. Ikävöin tyttöjä. Ikävöin Kuopioon. Uusi työkin saa entiset työmuistot sieltä palaamaan mieleen. No lähden tästä hakemaan leffaa. Huomenna töitä. Kyllä se taas tästä.

3 kommenttia:

  1. Toivottavasti löytyy hyvä leffa. Ja kiva kuulla että reissu on mennyt hyvin.

    VastaaPoista
  2. Haikeilua,sitä se välillä on.Varsinkin uudessa,muuttuvassa elämäntilanteessa.Mutta eikös se niin ollut että miestäsi pian velvoitteet vievät ja ehdit olla töissä vaan tovin,sitten saat tytöt takaisin kokopäiväisesti.Nauti aikuisten maailmasta nyt kun voit!

    VastaaPoista
  3. Leffa piristi. Tai no "piristi", mutta sai ainakin ajatukset ihan toisaalle. Ihan kiva ilta issekseen. Ja elokuva (Revolutionary Road) oli kyllä hyvä. Pidän tämäntyylisistä elokuvista. Että pitää vähän pureksia ja että ajatuksiakin herää :D

    Se toinen jalka vain on vielä niin tiukassa siellä Kuopiossa (ja varmaan tulee aina olemaankin), että kun mies ja lapset siellä käyvät ja minä jään aina kotiin, niin se haikeus iskee. Puhumattakaan tuosta hirvitys ajomatkasta, joka saa minut täällä kotosalla hermoilemaan. Aina huoli tytöistä, kun eivät ole läsnä. Voi tätä äitiyttä!!!

    VastaaPoista