Muutto

Olen muuttanut elämässäni viisitoista kertaa. Lapsuudenkodin jätettyäni on muuttoja kertynyt yhteensä kymmenen. Näistä opiskeluaikoina neljä kertaa ja perheen kera kuusi kertaa. Nykyiselle paikkakunnalle muutimme vuonna 2007 ja tällä samaisella kylällä olen muuttanut nyt jo neljä kertaa! Näistä viimeisinpänä kesäkuussa. Ja voinpa kertoa, että minä EN nauti muuttamisesta! En enää! Joskus opiskeluaikoina se vielä oli kivaa ja jännää, sillä silloinhan muutto yleensä tarkoitti joko paikkakunnan vaihdosta (mikä sinänsä oli aina kivaa) tai elintason nousua (tai etenemistä opiskelija-asuntosäätiön jonossa) ja siis isompaa kämppää! Muuttoapua riitti tupareiden toivossa aina runsainmitoin eikä toisaalta  niiden muutamien Ikean Lack-kalusteiden kantaminen paljoa ketään rasittanut! Aika positiivisia asioita nuo siis.

Opiskelu/perheenperustamisvaiheessa muuttaminen alkoi jo mietityttämään enemmän. Asuako vuokralla, ostaako oma, missä ylipäänsä asua, minkä kokoinen asunto olisi hyvä... Miettimistä riitti. Myös tavaraa alkoi yhtäkkiä riittämään. Jo pelkästään lasten takia sitä suorastaan alkoi pursua ovista ja ikkunoista! Jostain kumman syystä myös kiinnostus kodin laittamisesta oman näkoiseksi alkoi kiinnostamaan... Asuntoja tuli ja meni, paikkakunnatkin vaihtuivat, tavaroita säilöttiin jo muidenkin nurkkiin, kun sen THE asunnon löytymisen toivossa tuli haalittua jos vaikka mitä rompetta. Jonnekin sitä  THE asuntoa sitten päädyttiin odottelemaan... tai no hetkeksi ainakin...

Nyt sitten keväällä taas uusi tilanne. Yksin asumista ensi kertaa elämässä, tosin mukana menossa kaksi pientä lasta. Tuntui että kaikki elämässä oli yhtäkkiä uutta. Mitä ihmettä sitä tekisi, mikä olisi järkevää? Mihin omat rahkeet riittäisivät? Missä tyttöjen olisi hyvä olla ja asustaa? Pää oli välillä niin jumissa, että minkäänlaisen järkevän ajatteleminen kävi työstä! No ratkaisu tuli tässä asiassa ihan yllättäen, vähän puskan takaa ja kaikki kävi sitten lopulta tosi nopeeta. Uusi kotimme löytyi toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa sitä jo alettiin asuttamaan. Kolmio löytyi luhtitalosta tosi mukavalta paikalta täältä meitin kylältä.

Mutta se muutto... Nyt todellakin saa riittää vähäksi aikaa! On jaettu kippoo, kappoo, haalittu takaisin lainaan annettuja romppeita, toisaalta lainattu sukulaisten nurkkia autonrenkaille ja vaikka mitä muuta... Tässä ollaan NYT ja laitellaan kotia kivaksi pikkuhiljaa. Tai no niin rauhakseen kuin tällaisella himpun kärsimättömällä luonteella vaan voi... Ja asumismuotona on muuten asumisoikeusasunto. Sekin nyt siis koettuna :)