Kotityöt

Kotityöt on mulle kuin punainen vaate! Niitä nyt on kuitenkin harrastettava aika ajoin, mutta jos jostain vaan löytyy jotain helpotusta tähän niin ikävään asiaan, otan kaiken helpotuksen avosylin vastaan. Näin kävi esimerkiksi eilen. No eihän lehtien ulos kantaminen nyt siitä pahimmasta päästä  kotihommia ole, mutta löysin helpotusta siihenkin. Eilen löytyi aivan ihana, kaunis ja vieläpä oikein käytännöllisen lehtikori, jossa lehdet voi myös kantaa suoraan roskikseen. Meillä lehtikorin virkaa olikin tähän asti täyttänyt entisen asunnon puukoppa! En muista korin valmistajaa, koska se oli kiinni hintalapussa joka nappastiin pois jo liikkeessä. Kori on kuiteskin kankainen, tosi tukevaa laatuaan ja siihen on painettu toi kiva kuva. Kantokahvat jäi kuvatessa näköjään sisäpuolelle. Näitä oli samanlaisia myös ainakin teksteillä  bath ja knitting. Olivat kyllä nekin tosi sööttejä. Ja kassihan löytyi tietenkin Pompotista :)

Teema

Tänään tuntia lyhempi työpäivä, jonka olin kokonaan unohtanut. Tunti (!) vapaa-aikaa!  Kotona odotti sosekeiton teko, mutta mitäs teinkään? Ajelin Iittala Outlettiin joka on työmatkani varrella ja jonka iik!-päivät oli houkutellut jo muutenkin. 

Mukaan lähtivät Teeman turkoosit soppakulhot! Keväällä muuton yhteydessä pidin kirppistä ja myin lähes kaikki edellisen elämäni astiat. Ne eivät enää tuntuneet mukavilta, omilta, nekään. Tyyliltään olivat kyllä minua, mutta väreiltään ei. Päätin että odottelen ja kattelen rauhassa, mitä oikeesti haluan ITSELLENI ostaa. No samassa lajissa pysytään edelleen, sillä tykkään Teemasta tooodella paljon. Simppeli on kaunista, minun mielestä! Väri vaihtui nyt vaan turkoosiin, joka on lempivärejäni tällä hetkellä ja jota löytyy astioista muistakin. Teemaa löytyy myös ruokalautasista valkoisena ja sehän passaa tuon turkoosin kanssa. Teen juojana olin ehtinyt jo käydä verkkokaupasta shoppailemassa isot Taika-mukit teemukeiksi ja niille haaveilen nyt kavereiksi Teeman turkooseja leipälautasia.

Ja mä tykkään niin paljon tuosta paloautonpunaisen ja turkoosin yhdistelmästä!!!! Kuvia olis voinut räpsiä enemmänkin, mutta kun sitä soppaa piti alkaa kauhomaan niille lautasille :)

Retkellä

Siinä se viikonloppu vierähti ihan vaan oleillessa. Perjantai-illaksi "vara-isovanhemmat" ottivat tytöt hoitoon ja päästiin kahdelleen leffaan! Luksusta tän kaiken yleishärdellin keskellä! Lauantaina "vara-pappa" vei ihanalle metsäretkelle ja siitähän me tykättiin kovasti! Lämmintä kaakaota ja keksejä matkanvarrella, nam! Jos jotain vielä välillä kaipaan savon muan ajoilta, niin ne on ihanat retkeilymaastot heti kotiovelta. No nyt niitä alkaa pikkuhiljaa löytymään täältä nykyisiltä kotinurkiltakin ja innokkaat oppaatkin on ihan omasta takaa :) TYKKÄÄN!

Näillä fiiliksillä mennään taas piiiitkään!

Ensilumi

Eilisen illan ja yön aikana sateli ensilumi tänne eteläänkin. Tänään muutamaan minuutin pituinen eskari-/tarhamatka kesti puolisen tuntia! Pitihän sitä päästä heti tunnustelemaan, jos vaikka se pian katoaa...

Päivä alkoi täällä tuulisissa ja kylmissä merkeissä! Nyt on ihana viikonloppu tulossa! Vapaa viikonloppu, tytöt kotona, koko perhe koossa <3

Hyvää viikonloppua kaikille!

Viikonloppu

yksin. töitten merkeissä. hetki aikaa itselle aamuvuoron jälkeen. kaupasta tarttui mukaan sisustuslehtiä, nami nami salaattiainekset, suklaata. niiden merkeissä siis. vielä hakusessa tämä yksinolo. kaikkeen tottuu. silti hiljaisuus ahdistaa välillä.

tuollaiset ihanuudet saapui postissa torstaina. voisiko olla sopivampia minulle. pilkkuja. miten yhteen puhelimeen voikaan ihastua noin kovasti. ovat kyllä turhamaiset. pienet turhamaisuudet kaiketi sallitaan. piristävät.

hyvää viikonloppua kaikille.

Muutto

Olen muuttanut elämässäni viisitoista kertaa. Lapsuudenkodin jätettyäni on muuttoja kertynyt yhteensä kymmenen. Näistä opiskeluaikoina neljä kertaa ja perheen kera kuusi kertaa. Nykyiselle paikkakunnalle muutimme vuonna 2007 ja tällä samaisella kylällä olen muuttanut nyt jo neljä kertaa! Näistä viimeisinpänä kesäkuussa. Ja voinpa kertoa, että minä EN nauti muuttamisesta! En enää! Joskus opiskeluaikoina se vielä oli kivaa ja jännää, sillä silloinhan muutto yleensä tarkoitti joko paikkakunnan vaihdosta (mikä sinänsä oli aina kivaa) tai elintason nousua (tai etenemistä opiskelija-asuntosäätiön jonossa) ja siis isompaa kämppää! Muuttoapua riitti tupareiden toivossa aina runsainmitoin eikä toisaalta  niiden muutamien Ikean Lack-kalusteiden kantaminen paljoa ketään rasittanut! Aika positiivisia asioita nuo siis.

Opiskelu/perheenperustamisvaiheessa muuttaminen alkoi jo mietityttämään enemmän. Asuako vuokralla, ostaako oma, missä ylipäänsä asua, minkä kokoinen asunto olisi hyvä... Miettimistä riitti. Myös tavaraa alkoi yhtäkkiä riittämään. Jo pelkästään lasten takia sitä suorastaan alkoi pursua ovista ja ikkunoista! Jostain kumman syystä myös kiinnostus kodin laittamisesta oman näkoiseksi alkoi kiinnostamaan... Asuntoja tuli ja meni, paikkakunnatkin vaihtuivat, tavaroita säilöttiin jo muidenkin nurkkiin, kun sen THE asunnon löytymisen toivossa tuli haalittua jos vaikka mitä rompetta. Jonnekin sitä  THE asuntoa sitten päädyttiin odottelemaan... tai no hetkeksi ainakin...

Nyt sitten keväällä taas uusi tilanne. Yksin asumista ensi kertaa elämässä, tosin mukana menossa kaksi pientä lasta. Tuntui että kaikki elämässä oli yhtäkkiä uutta. Mitä ihmettä sitä tekisi, mikä olisi järkevää? Mihin omat rahkeet riittäisivät? Missä tyttöjen olisi hyvä olla ja asustaa? Pää oli välillä niin jumissa, että minkäänlaisen järkevän ajatteleminen kävi työstä! No ratkaisu tuli tässä asiassa ihan yllättäen, vähän puskan takaa ja kaikki kävi sitten lopulta tosi nopeeta. Uusi kotimme löytyi toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa sitä jo alettiin asuttamaan. Kolmio löytyi luhtitalosta tosi mukavalta paikalta täältä meitin kylältä.

Mutta se muutto... Nyt todellakin saa riittää vähäksi aikaa! On jaettu kippoo, kappoo, haalittu takaisin lainaan annettuja romppeita, toisaalta lainattu sukulaisten nurkkia autonrenkaille ja vaikka mitä muuta... Tässä ollaan NYT ja laitellaan kotia kivaksi pikkuhiljaa. Tai no niin rauhakseen kuin tällaisella himpun kärsimättömällä luonteella vaan voi... Ja asumismuotona on muuten asumisoikeusasunto. Sekin nyt siis koettuna :)

Meillä

...ollaan jo näin isoa tyttöä, mallia eskarilainen...
...kuitenkin (onneksi) vielä välillä niin pientä, äkäpussiakin...

...toinen, pienempi touhuaa ja tuusaa vaikka päivät pitkät... hoitaa nukkea, nallea, mitä vaan, missä vaan...oppii taitoja kovalla vauhdilla lempi mallinaan (niin hyvässä kuin pahassa) tietenkin isosisko...

...ja vihdoin...

...nämä kaksi sisarusta, kaverusta ovat löytäneet tiensä myös toistensa maailmaan!...
...suurista muutoksista, itkusta ja surusta selvemmille vesille löytäneinä, onnea on sadellut kotiimme runsainmitoin!...elämä jatkuu...

. e l o s s a .

Viime päivinä ollaan puuhasteltu sitä missä me tytöt hyviä ollaan, eli sisustettu! Näin on syntynyt molemmille tytöille omat huoneet ja minä muutin olkkariin. Oikein tyytyväisiä ollaan kaikki kolme :D Kivaa tekemistä, jota riittää vielä pidemmäksikin aikaa!

Olen...

...helpottunut, iloinen, varma, onnellinen, rakastettu, rakastunut. Olen ahdistunut, surullinen, epävarma, onneton, edelleen jätetty, siltikin rakastunut. Mutta nyt uskon, nyt toivon ja kovasti rakastan. En halua luovuttaa, en aio luovuttaa. Taistelen meistä. Olen realisti, vähän optimisti, minä vanha pessimisti.

"Onnen kahle kultainen, ihanin tunne ihmisen.
Lämmin loiste rakkauden, sydän on löytänyt sydämen."

Mitkään sanat maailmassa eivät riitä kertomaan, miltä tuntuu luovuttaa nuo kaksi "kahletta" pois vasemmasta nimettömästään. Pienet, viattomilta tuntuvat renkaat siinä hennossa sormessa, kertoen, että tässä ollaan nyt ja aina, ikuisesti. Kun joudut luovuttamaan ne vastoin tahtoasi. Se on ollut syyni poissaoloon täältä, poissaoloon koko ajasta, maailmasta ja kaikesta ympärillä tapahtuvasta.

Pikkuhiljaa, ihan aavistuksen verran olen palannut sieltä pohjalta, jonne minä kuukausi sitten vajosin, aivan yllättäen, kun minut sinne pakosta sysättiin. Itse en sitä valinnut tai sinne tahtonut, mutta sitä ei minulta elämä kysynyt. Ei, enkä ole vielä palannut, vaan pakottanut itseni nousemaan, koska elämän on jatkuttava ja se jatkuu. Sitäkään ei kysytä minulta. Eikä tällaisesta enää palaakaan, entiselleen, koska nyt kaikki on muuttunut eikä tästä eteenpäin mikään ole niin kuin ennen.

Se miten tästä jatkamme eteenpäin, ei voi kukaan juuri nyt tietää. Niin paljon on väärin, niin paljon on pahasti, niin paljon on satutettu. Mutta niin paljon on myös hyvää, niin paljon on yhteistä, niin paljon on rakkautta. Vain aika voi näyttää miten meidän lopulta käy.

Ehkä palaan vielä myös tänne, ehkä en. Juuri nyt on niin vaikea löytää iloa niistä asioista jotka ennen olivat tärkeitä. Niihin kaikkiin liittyy nyt aivan liian tuskaisia muistoja.

Niin yksin kuin vain yksin olla voi
Hulluutta kai luokseni yhä sinut tahdon

Kuka pitää huolta
En tiedä kenen vastuulla
on kaikki nämä päivät
Kaikki nämä päivät ja yöt

Kuka pitää huolta
En tiedä kenen vastuulla
on kaikki nämä päivät
Kaikki nämä päivät ja yöt
Kysymättä ne vain vei sinut mennessään

-Stella