Tänään oli taas niitä päiviä että...
No kun tuo Elli on nyt sitten oppinut nousemaan seisomaan, niin sitähän sitten pitää harjoitella jokapaikassa ja koko ajan, taukoamatta. Ja ainahan sitä ylöspäin pääsee, mutta kukas sitten alas auttaa? No äiti tietenkin. Eli homma menee näin: Elli huutaa ööö-ö-ööö-ö, joka tarkoittaa äiti olen kiivennyt seisomaan enkä pääse alas. Äiti auta minua. Äiti käy laskemassa Ellin maahan ja samalla toteaa, että aika uskaliaassa paikassa Elli taas oli (kuten huojumassa yhden käden varassa jossain lipaston nupissa), mutta kuitenkin kehuen myös tyttöä, että hyvä on kun yrittää ja oppii. Laskettuaan Ellin maahan äiti kääntää selän ja miettii mitä olikaan tekemässä ja jos ja kun saa ajatuksistaan jälleen kiinni, niin jo alkaa kuulumaan jostain ööö-ö-ööö-ö. Ja homma alkaa alusta.
Että olihan ihan rattoisa päivä tänään ja varmaan monta tulevaakin päivää! Ja kun päivä on kerta mennyt niin kivasti Ellin perässä juosten, taidankin illan perehtyä hieman tarkemmin tuohon uuteen Tildaan, joka itseasiassa jo eilen tipahti postilaatikkoon. Ihan varmuudeksi kuvasin sen jo tuossa kirjapinossa olkkarin lipastossa, jos se sieltä tulee kotoisamman paikan löytämään. Tällä menolla ompelukoneeni ei nimittäin laula ihan vielä hetkiin :D
